Ensimmäisen galaktisen kohtaamisen jälkeen kului useita vuosia, joiden aikana keskityin lähinnä ihmiselämän iloihin ja suruihin, sitä kautta tietoisuutta laajennellen. Joku galaktisesta perheestäni käväisi tosin joskus moikkaamassa ollessani energiahoidoissa, availemassa kolmatta silmääni tai puhdistamassa käpyrauhastani. Joskus vuoden...
Korkein tietoisuuteni on jo monta viikkoa maanitellut minua kirjoittamaan tänne blogiin kohtaamisistani Galaktisen Federaation (Liiton/Neuvoston) väen kanssa. Olen jarrutellut, koska kyseessä ei ole se kaikkein helpoimmin sulava materiaali… mutta omien kokemuksieni jakaminen kuuluu tehtäviini, halusin tai en 😉
Kaksikymmentä vuotta sitten kaikki oli paljon yksinkertaisempaa: jokseenkin kaikki elelivät samassa, melko yhtenäisessä 3D-todellisuudessa. Toki oli muutamia 4D-kylähulluja jotka väittivät nähneensä ufoja tai epäilivät lääketeollisuuden huijaavan ihmisiä, mutta muu väestö pääosin naureskeli heille. Ja aina on ollut myös 5D-guruja, jotka ovat...
Hyvää alkanutta vuotta 2025!
Edessämme on taatusti hyvin tapahtumarikas vuosi, niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin tasolla 😊
Henkisen kehityspolun alkuvaiheissa ihmiskeho saattaa ruveta tuntumaan turhalta taakalta. Meditaatioissa tai vastaavissa syvissä tietoisuuskokemuksissa voi aistia kehottomuuden ja painottomuuden ihanaa keveyttä, puhumattakaan siitä tunteesta, että mitään kohtaa ei särje eikä kolota. Jotkut pakenevat kehoaan ja fyysisyyttään näihin "trippeihin" aina...
Heti alkuun vastuuvapauslauseke: tässä tekstissä käsiteltyjä asioita ei ole "tieteellisesti todistettu", vaan olen kerännyt itselleni resonoivia tietoja eri puolilta maailmaa lukuisista eri lähteistä, joissa kerrotaan Arcturuksesta. Osa on omaa kanavointiani omalta Korkeimmalta Tietoisuudeltani, joka on yhteydessä arcturuslaiseen...
Pelko on ihmis- ja eläinlajien luonnollinen reaktio uhkaavassa tilanteessa, ja sen tarkoitus on varoittaa vaarasta. Pelko on tervettä, jos päällesi on ajamassa auto tai jos jälkikasvua ei kuulu kotiin lauantai-iltana, vaikka kotiintuloaika meni tunteja sitten.
Enpäs arvannut kirjoittavani syksyn ensimmäisessä blogissa tästä asiasta. Mielessä (!) oli ihan muita teemoja oikein usein kappalein, mutta äsken tuli niin vahva ohjaus kirjoittaa parantumisesta, että oli saman tien jätettävä muu sivuun ja suunnattava näppiksen äärelle 😊 Vuorossa on siis palopuhetta aiheesta – ja tietysti vain minun näkökulmastani...
Pihistin blogin otsikon häpeilemättömästi Milan Kunderan 80-luvulla ilmestyneestä samannimisestä kirjasta. Muistaakseni näin elokuvan enkä ymmärtänyt siitä mitään, sen verran monitahoinen oli tarina nuorelle tytölle 😊 Nimi sopii silti kierrätettäväksi tämän päivän tunnelmiin.
Jo pidemmän aikaa on ollut tunne, että on kirjoitettava tähteläisyydestä. Kenties joku jossain on näiden ajatusten tarpeessa juuri nyt 😃 Muistattehan kuitenkin, että tämä kaikki on vain minun tietoani ja kokemustani – muilla voi olla näistä aiheista toisenlaisia tulkintoja.
Osallistuin eilen Pääsiäisen shamaanihenkiseen äänimeditaatioon Alajärvellä, Kanavan Kevarilla. Sen veti nykyshamaani Roy Rolamo (shamaaniveljet.fi). Olin jo etukäteen täpinöissäni tapahtumasta – sellaisia ei näillä seuduin (vielä) ole kovin näkyvästi pidetty. Ja sitten vielä pitkänäperjantaina, päivänä joka on perinteisesti varattu kristilliselle...
Sivusin edellisessä kirjoituksessani tietoisuudessaan heräileviä ihmisiä, jotka ovat kiukkuisia ja turhautuneita nykyiseen maailmanmenoon. Tuntui että tähän aiheeseen pitää painua vielä syvemmälle, ja kertailla mitä tuntemuksia se itsessäni herättää.