Lunta tupaan Änttikankaalla

Heti Kalettomanlahden tapahtumien (marraskuussa -24) jälkeen aloin saada tietoa seuraavasta tapaamisesta, jonka olisi määrä koittaa jo joulukuussa.

Ouija-lauta kertoi, että paikkana olisi Kortesjärven taajaman itäpuolella sijaitseva soraharju,  Änttikangas. Ajankohdaksi kerrottiin "yö", ja kuulemma mikä tahansa päivä käy kunhan on klo 23 jälkeen. Ok…

Tähän tilaisuuteen kehotettiin ottamaan mukaan lisää ihmisiä: ystäväni lisäksi kolme muutakin. Henkilöiden määrittely tapahtui siten, että mieleeni "juolahti" kaikenlaisia ihmisiä, ja heilurilla sitten varmistin, onko kyseessä se, jota tarkoitetaan. Nimilista oli itselleni erikoinen ja yllättävä, koska oikeastaan ketään näistä kolmesta en tuntenut kunnolla, ja yhtä en ollut edes koskaan tavannut. Kukaan heistä ei tietääkseni ollut kiinnostunut ufoista. Minulle tuli kuitenkin hyvin voimakas tietoisuus siitä, että olen kaikkien näiden kolmen kanssa tekemisissä ja yhteistyössä Galaktisen Federaation tasolla, joten laitoin kiltisti mieleni sivuun ja toimitin heille kutsut Änttikankaalle erään joulukuun puolivälin illaksi klo 23. Pakko todeta, että harvoin olen tuntenut itseäni niin pöljäksi kuin silloin! 😊

Kukaan kolmesta kutsutusta ei tahtonut lähteä mukaan. Olin tietysti pettynyt, mutta tiesin että kaikella on tarkoituksensa ja näin ollen meidän kuuluu mennä ystäväni kanssa kahdestaan. Joskus pelkkä asioiden ääneen lausuminen avaa jotain alitajuista puhujassa tai kuulijassa, tai molemmissa. Kutsumisten merkitys saattaa aueta meille kaikille joskus myöhemmin.

Änttikankaan vedenottamolle menee tie, joten sinne päästiin mukavasti autolla. Yö oli tähtikirkas ja kaunis, pakkasta vain pari astetta, joten mikäpä oli päivystäessä vedenottamon kupeessa. Tähyilimme taivaalle tunnin verran niskat kipeinä, odottaen näkevämme alusten valoja koska niitä oli heiluri luvannut. Mitään emme kuitenkaan nähneet. Loppuajasta tunsimme kumpikin erikoista energiaa, itselläni se tuntui lievänä pahoinvointina ja voimakkaana paineena sydänkeskuksen alueella.

Olin jälleen pettynyt, jopa kiukkuinen. Miksei näy mitään jos on luvattu? Egoni ilmoitti, että olen epäonnistunut, en osaa tätä, tulkitsen viestejä väärin, kuvittelen luultavasti kaiken, ja onpa hyvä etteivät ne kolme muuta tulleet mukaan, koska silloin minua olisi HÄVETTÄNYT se ettei näy aluksen vilahdustakaan.
Pahimman suuttumuksen hälvettyä heiluri käteen ja kyselemään. Kyllä, aluksia oli ollut. Ja ei, emme nähneet niitä, koska se ei tapahdu mielen mukaan. Me odotimme liikaa, ja se laski värähtelytasoamme niin, että alukset jäivät näkemättä. Odottaminen, tahtominen, edellyttäminen ovat vääriä lähtökohtia korkeavärähteisten asioiden kokemiselle, siitä tuli selkeä opetus. Kiitos kuitenkin, että saimme edes tuntea heidän energioitaan.

Opetuksen nielemisessä on mennyt yllättävän kauan – sellainen se ihmisen ego on! Olen välillä kysellyt, pitäisikö suunnitella uusia tapaamisia, ja saanut vastaukseksi että se ei ole tarpeen. HE kertovat sitten kun on sen aika. He yllättävät silloin kun odotan vähiten (kuten Kauhavalla!), koska silloin energiani on riittävän kevyttä ja virtaavaa kokemuksen vastaanottamiseksi. Jossain vaiheessa kun tietoisuuteni tästä laajenee ja irtipäästökykyni kehittyy, tilanne muuttuu ja voimme ehkä onnistuneesti sopia tapaamisista 😊

Sitä odotellessa teen niitä juttuja joita tulin ihmishahmossa tekemään: elän mahdollisimman paljon ilossa ja inspiraatiossa, eilistä analysoimatta ja huomista murehtimatta, parhaani mukaan nyt-hetkestä nauttien ❤