Vanhaa ulos ja uutta tilalle
Seitsemän kuukautta vierähtänyt edelliskirjoituksesta 😯 En ole koko blogia oikein muistanutkaan… mikä kertoo siitä, ettei ole ollut kirjoittelun aika. Ja sitten yhtäkkiä juuri tänään on nähtävästi jotain kerrottavaa, koska tuli vahva ohjaus näppäimistön äärelle ✨
Viimeiset 12 kuukautta ovat olleet tapahtumarikkaita. Viime vuodenvaihteessa luovuin Lappajärven-liiketilastani (ja sen myötä kesäkukkien myynnistä), myin Kiulukan irtaimistoa ja rahtasin loput kotivarastoon (ei kellään olisi käyttöä 12 neuvottelutuolille? 😁). Liiketila oli kaunis ja toimiva, mutta se tuntui olevan... no, väärässä paikassa. Tuntui vain "oikeammalta" tuoda energiahoidot kotiin.
Isäni siirtyi tammikuussa verhon toiselle puolelle, ja siskon kanssa on luonnollisesti mennyt monta kuukautta kuolinpesän asioita järjestellessä. Isän lähtö toi mukanaan odottamattoman ryöpsäyksen perheen ja suvun energioita työstettäväksi – pitkäksi aikaa.
Kesäkuun alussa 86-vuotias äitini puolisoineen muutti palvelutaloon, mikä oli melkoisen traumaattinen kokemus sekä muuttajille itselleen että lähipiirille – jopa minulle, joka täältä 400 kilometrin päästä lähinnä vain kauhistelin prosessin vaikeutta. (Kiitos lähempänä asuvalle siskolle tästä panostuksesta! ❤️)
Heinäkuussa tein lähiaikojen suurimman päätöksen: uskaltauduin luopumaan puolukoiden ostovälityksestä, joka on tuonut tupaan mukavasti leipää viimeisen viiden vuoden ajan. Se ratkaisu oli aika tiukassa, koska työ oli ollut pääosin kivaa ja palkitsevaa. Arcturuslaiset pitivät kuitenkin huolen, että heidän viestinsä meni tällä kertaa läpi – he yrittivät sitä jo viime vuonna, mutta onnistuin silloin vielä torjumaan sen 😅 Puolukanvälitys ei ole kuulemma enää mulle tarkoitettua toimintaa, piste.
Kaiken tämän ajan olen ollut ihan mahdottoman väsynyt, ja ajanvietto zombiena sohvanpohjalla on ollut arkipäivää… Muistan toukokuussa ajatelleeni, että NYT tästä virkistyn ja vuosi pääsee alkamaan (!), mutta se hype ei kestänyt kauan. Keho on keväästä alkaen kehitellyt mitä ihmeellisempiä kremppoja, joille ei löydy mitään järjellisiä syitä.
Ainoan meriselityksen olen saanut heilurin välityksellä: nämä ympärillä olevat energiat ✨. Ne, jotka tuottavat ns. ylösnousemusoireita. Omaan korvaani termi kuulostaa turhankin juhlalliselta, mutta tajuan, että kehoparka yrittää jotenkin sopeutua uusiin värähtelyihin. Vaikka kuinka olisi mieli kirkas ja tietoisuus koholla, niin keho edustaa 1960-luvun suunnittelua eikä varaosia ole helppo vaihtaa…
Vuosi on ollut täynnä täysikuita ja uusia kuita, tasauksia ja seisauksia, pimennyksiä ja portaalipäiviä ja ennen näkemättömiä planeettakuvioita. Kuin jatkuvaa energeettisellä vuoristoradalla rymistelyä – yhdestä kurvista selvitty niin toinen kahta kauheampi jo odottaa kulman takana. Vaikuttaa siltä, että kroppani ottaa nämä kurvit erityisen tarkasti. Jokaisen valokoodipaketin myötä tulee uusia vaivoja, jotka kuulemma ovat paranemisoireita. Myrkynpoistoa, puhdistumista, tasapainottumista.
Hieno homma, mutta ajatus ei paljoa lohduta kun tilanne on päällä.
Kuluneen 12 kuukauden aikana olen siis kovasti järjestäytynyt uuteen muotoon, uuteen asentoon. Vanhemmista toinen on lähtenyt, toinen tekee hiljalleen myös lähtöä. Perheen sisäinen energia muuttuu. Loputkin tutuista ja turvallisista työkuvioista ovat jääneet: pöytä on pyyhitty vahvan ohjauksen myötä tyhjäksi, odottamaan jotain uutta.
Aution näköisestä maaperästä versoo uuttakin elämää. Ystäväni Merjan kanssa viime viikonloppuna järjestetty Kraatterijärven Valopäivä Lappajärvellä oli upea tietoisuuttaan avaavien ihmisten kokoontuminen, meille järjestäjillekin huikea elämys ✨. Tapahtuma oli vahva muistutus siitä, että uutta on luotavissa koko ajan. Elämästä poistuneiden ihmisten tilalle tulee uusia, ja tyhjentyneen työpöydän nurkalle voi ilmestyä jotain uutta ja raikasta. Pääni tietää, että kaikki on jatkuvaa virtaa ja muutosta, mutta sen kaiken KOKEMINEN tunteella niin ilojen kuin surujenkin kautta vie kaiken toiselle tasolle. Elämä tuntuu väkevältä!
Hiljattainen vierailuni Lakeuden Valo -podcastissa on toinen suuri ilonaihe juuri nyt. Niin paljon katsojia ja kiinnostusta arcturuslaisuuteen ja tähteläisyyteen! Olen ollut syvästi liikuttunut ja kiitollinen. Tämä näyttäytyy tällä hetkellä minulle ydintoimintanani: galaktisista juuristamme ja tähtiperheistämme puhuminen sekä viestien välitys heiltä meille. Sillä kaikella eri muodoissaan haluaisin tuota työpöytääni nyt täyttää! ❤️
Tiedättekö sen tunteen, kun pääsee olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja kokee joka solullaan, että TÄTÄ varten minä olen tänne syntynyt? Toivottavasti tiedätte! 🤗
Minä sain kuluneena viikonloppuna tätä lajia isolla kauhalla, ja olen istuttanut sen tunteen sydämeeni asumaan. On sieltä sitten löydettävissä, kun ajat näyttävät taas ankeampia puoliaan 😉